4.-5.12.2008
Hei vaan.
Käytiinpä heittämässä Viiden kanssa pistokeikka Moskovassa. Esiinnyttiin Finlandia Vodkan järjestämässä drinkkikilpailussa. Torstaiaamuna 4.12. oli todella aikainen herätys ja kentällä kohtasivatkin viisi unenpöpperöistä naista ja heidän kaksi body guardia. Miksaaja Teemu ja mahtava tapahtumatuottaja Fredi pitivät meistä oikein hyvää huolta!
Lentomatka meni aurinkoa ottaessa. Yritin imeä sitä varastoon seuraavaksi viideksi kuukaudeksi. Ulkomailla ollessa synkkyys ei välttämättä tunnu niin pahalta kuin täällä suomessa. Moskova oli ihan yhtä harmaa kuin Helsinki, mutta jotenkin se harmaus ja sumu tekivät paikasta vain mahtipontisen. Eikä mahtipontisuutta vähentänyt myöskään huikeat rakennukset, joiden ohi ajoimme matkatessamme kentältä hotellille. 30 kilometrin matka taisi kestää melkein kaksi tuntia. Tuollaisia ruuhkia en ole nähnyt missään aikaisemmin. Ei tuntunut olevan yhtään kummallista, että kolmekaistaisesta tiestä tuli yhtäkkiä nelikaistainen, kun kiireisimmät päättivät perustaa oman kaistan. Ovelimmat lähtivät ambulanssin vanaveteen muiden sitä väistäessä. Onneksi meillä oli iso auto, joten pienemmät autot joutuivat väistelemään myös meitä, kun teimme u-käännöstä keskellä monikaistaista tietä.. Rakennukset olivat tosiaan vaikuttavia. Niiden massiivisuus sai haukkomaan henkeä. Osa rakennuksista oli hyvin kauniita, ja osa taas ei. Näimme kortteleita, joissa oli yhdessä talossa varmaan tuhat asuntoa. Mietimme, että mitenköhän tuollaisessa taloyhtiössä sopisi saunavuorot tai pitäisikö yhtiökokoukset järjestää vaikka jäähallissa, että kaikki mahtuisivat. Talojen räikeät väritykset ja muodot sekä lukuisat vilkkuvat värivalot saivat aikaan tunteen, että nyt ollaan oikeasti ulkomailla.
Se on kummallista, miten jutun taso laskee yleensä heti, kun astutaan keikkabussiin. Silloin tapahtuu jonkinlainen taantuma. Ruuhkasta huolimatta meillä oli oikein hauska matka naurattaessamme toisiamme ja ehkä eniten itseämme hysteerisillä jutuillamme. Onneksi kuski ei ymmärtänyt suomea..
Keikkapaikkana toimi tosi kiva baari. Sellaisen olohuonemaisen paikan haluaisin myös Helsinkiin. Paikka oli somistettu kauniiksi lumimaaksi. Tunnelma oli oikein kiva. Me aloitettiin tilaisuus vähän vakavammalla ohjelmistolla ja loppuillasta repäistiin bilesetillä. Ensimmäiseen settiin kuului mm. Finlandia-hymni (kyllä!), jota oli erityisesti toivottu. Täytyy sanoa, että sen kajauttaminen ulkomailla ollessa saa aikaan kylmät väreet.
Kaikki sujui aika hyvin. Olin asennoitunut siihen, että tiukka aikataulu tuskin tulee pitämään ja varautunut henkisesti siihen, että emme välttämättä tee sound checkiä laisinkaan. No onneksi näin ei sentään käynyt - saimme siihen kuitenkin viisi minuuttia aikaa :) Kaikesta huolimatta keikka meni tosi hyvin! Meillä oli ainakin hauskaa!
Ihmiset olivat todella vieraanvaraisia, ystävällisiä ja avoimia. Vain pieni osa heistä osasi puhua englantia, mutta monet niistä, jotka osasivat, tulivat juttelemaan. Jäi todella lämmin mieli niistä keskusteluista. Keikan jälkeen suuntasimme hotellille, jossa pidimme vielä pienet huonebileet. Kun Aliina, Virpi ja minä alettiin testailemaan kuinka matalalle kukin pystyy laulamaan ja arvailemaan äänenkorkeuksia, taisivat muut lähteä nukkumaan. En vain yhtään ymmärrä, että miksi!
Aamulla oli lähtö takaisin Suomeen. Vuorokausi oli tuntunut todella pitkältä ja mulla oli oikeesti sellainen tunne, kuin olisin ollut lomalla. Olisin viihtynyt matkalla pidempääkin, mutta jo tuollainen maiseman vaihdos piristi kummasti mieltä. Spasiba Moskova!
-Paapu
