Optia-kiertue on onnellisesti takana ja siitä tulee varmasti tänne vielä yksityiskohtainen kiertuepäiväkirja. Kuvasimme vuoropäivin myös videopäiväkirjaa, mutta ne materiaalit taitavat jäädä meidän omien illanistujaisten iloksi...
Lyhyesti on pakko hehkuttaa, että oli upea kokemus päästä esiintymään täysille konserttisaleille ympäri Suomea! Ja yleisön ihanat palautteet konserttien jälkeen muistuttivat jälleen kerran siitä, miksi tätä työtä on niin ihana tehdä. Mutta tosiaan, kiertueesta myöhemmin lisää.
Helsinkiin palattuamme alkoi tiivis joulutreeni. Saiman kanssa väännettiin tuossa välissä vielä muutama uusi joulusovitus vannoutuneiden joulukonserttikuulijoidemme iloksi, mutta olemme kyllä jatkaneet hyväksi havaitulla perinteisellä linjalla. On silti kiva saada jotain pientä uutta joka jouluksi. Konserttejahan on tänä vuonna kaksi aika erilaista, joten kyllä niitä kappaleitakin saa pieni pino olla. Eli mikäli satut kävelemään treenitilamme ohi lähiviikkoina niin joululauluthan siellä raikaavat...
Virpi
lauantai 18. lokakuuta 2008
perjantai 10. lokakuuta 2008
Iisalmi & Kajaani
10.10.2008
Optia-rundi jatkuu...
Kuopiossa vietetyn shoppailupäivän jälkeen lähdimme seuraavana aamuna Iisalmeen. Terttukin onnistui ehtimään koneeseen Helsingistä ja palasi keikoiltaan takaisin luoksemme. Huolestuneena tyttärien voinnista valoteknikon kanssa keskenään vietetyn vuorokauden jälkeen, varusti hän meidät heti ensimmäiseksi Activia-tuotteilla: "että jaksatte laulaa taas nätisti ja näyttää näteiltä..."
Mika vei edellisenä päivänä toisen varapakumme takaisin Joensuuhun ja palasi omien sanojensa mukaan "jollain perhanan hyppykepillä" Kuopioon illaksi. Oma valkoinen kiiturimme oli jo turvallisesti odottelemassa matkaan lähtöä, entistä ehompana.
Iisalmen konsertti oli itselleni kiertueen hauskin konsertti. Yleisö lähti kaikkeen mukaan ja lavalla oli antoisaa olla. Konsertin jälkeen myös Minimin Tuomas lähti kanssamme Iisalmen kuumaan yöhön ja ravintolapöydän ääressä syntyi mainio idea muuttaa hieman Viiden ohjelmistoa viimeiseen konserttiin. Olimme itse hieman skeptisiä, mutta miesväki oli vakuuttunut ideansa nerokkuudesta. Niinpä tänä iltana Kajaanissa viimeisenä kappaneena jäähyväisiksi koko seurueelle heläytimme Saiman johdolla Lapin kesän.
Koko Kajaanin päivää leimasi jo pieni eroahdistus seuraavasta aamusta. Tuli vietettyä enemmän aikaa konserttisalissa höpisemässä Tertun ja Mikan kanssa, halailtua enemmän neljää naisystävääni ja pöllöiltyä kasvavissa määrin Minimin poikien kanssa. Kaikki taisivat ottaa päivän aikana jonkun pienen oman välikuolemahetkensä: yksi kävi konserttisalin saunassa yksikseen löylyä paiskomassa, yksi löytyi makuultaan lavan lattialta kesken piuhaprojektin, yhdet harrastivat varjoteatteria ja yksi heilui videokameran kanssa joka puolella yrittäen saada kaiken taltioitua.
Kainuulaiselle yleisölle ja meille itsellemme Lapin kesä oli kyllä hieno lopetus kiertueelle. Nyt on kello aika liikaa, Mika aikoo startata pirssin aamulla ysiltä (jos ei ole bad hair day) ja sit paluu stadiin....ulkona sataa vettä...pahus.
-Aliina
Optia-rundi jatkuu...
Kuopiossa vietetyn shoppailupäivän jälkeen lähdimme seuraavana aamuna Iisalmeen. Terttukin onnistui ehtimään koneeseen Helsingistä ja palasi keikoiltaan takaisin luoksemme. Huolestuneena tyttärien voinnista valoteknikon kanssa keskenään vietetyn vuorokauden jälkeen, varusti hän meidät heti ensimmäiseksi Activia-tuotteilla: "että jaksatte laulaa taas nätisti ja näyttää näteiltä..."
Mika vei edellisenä päivänä toisen varapakumme takaisin Joensuuhun ja palasi omien sanojensa mukaan "jollain perhanan hyppykepillä" Kuopioon illaksi. Oma valkoinen kiiturimme oli jo turvallisesti odottelemassa matkaan lähtöä, entistä ehompana.
Iisalmen konsertti oli itselleni kiertueen hauskin konsertti. Yleisö lähti kaikkeen mukaan ja lavalla oli antoisaa olla. Konsertin jälkeen myös Minimin Tuomas lähti kanssamme Iisalmen kuumaan yöhön ja ravintolapöydän ääressä syntyi mainio idea muuttaa hieman Viiden ohjelmistoa viimeiseen konserttiin. Olimme itse hieman skeptisiä, mutta miesväki oli vakuuttunut ideansa nerokkuudesta. Niinpä tänä iltana Kajaanissa viimeisenä kappaneena jäähyväisiksi koko seurueelle heläytimme Saiman johdolla Lapin kesän.
Koko Kajaanin päivää leimasi jo pieni eroahdistus seuraavasta aamusta. Tuli vietettyä enemmän aikaa konserttisalissa höpisemässä Tertun ja Mikan kanssa, halailtua enemmän neljää naisystävääni ja pöllöiltyä kasvavissa määrin Minimin poikien kanssa. Kaikki taisivat ottaa päivän aikana jonkun pienen oman välikuolemahetkensä: yksi kävi konserttisalin saunassa yksikseen löylyä paiskomassa, yksi löytyi makuultaan lavan lattialta kesken piuhaprojektin, yhdet harrastivat varjoteatteria ja yksi heilui videokameran kanssa joka puolella yrittäen saada kaiken taltioitua.
Kainuulaiselle yleisölle ja meille itsellemme Lapin kesä oli kyllä hieno lopetus kiertueelle. Nyt on kello aika liikaa, Mika aikoo startata pirssin aamulla ysiltä (jos ei ole bad hair day) ja sit paluu stadiin....ulkona sataa vettä...pahus.
-Aliina
tiistai 7. lokakuuta 2008
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan...
6.10.-7.10.2008
Mahtavaa!Heräsin pitkästä aikaa maanantaiaamuun pirteänä ja reippaana, odottaen tulevan viikon tapahtumia. Koko syksyn ajan juuri maanantaiaamut ovat olleet niitä kaikkein pahimpia. Silloin väsyttää ja ahdistaa kaikki kiire ja tekemättömät asiat. Mutta toisin meni siis tällä kertaa. Heräsin Joensuussa vanhempien luona kaikessa rauhassa n. puoli kymmenen aikaan ja lähdin lenkille. Söin aamupalan ja luin lehden ehkä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Muutenkin Joensuussa oli ihan eri meininki kuin Helsingissä. Ihanan rauhallista ja hiljaista. Jotenkin sitä vaan aina löytää uudelleen omat juurensa, kun palaa kotikaupunkiin takaisin. Hienoa tässä reissussa oli myös Viiden konsertti Joensuun Carelia-salissa. Siellä olen tainnut viimeksi esiintyä pikku tyttönä, joko koulun joulujuhlassa tai sitten jollain sinfoniaorkesterin keikalla viulua vinguttamassa. Nostalgiaa siis;) Nautin kaiken kaikkiaan kotikaupungin keikasta eniten, puhtaasti siitä syystä, että ihmiset on vaan niin ihanan välittömiä ja helposti lähestyttäviä täällä päin Suomea.Pohjois-Karjalasta siirryttiin Savon sydämeen, Kuopioon, heti seuraavana aamuna..tai noh, pieniä vastoinkäymisiä ehdittiin kokea ennen kuin kunnolla startattiin Joensuusta. Meidän keikkabussin jarrut nimittäin olivat jo edellisenä päivänä aloittaneet yskimisen ja lopulta nyt sanoivat itsensä irti. Todettiinkin, ettei kannata yrittää kengurukyydillä lähteä yhtään mihinkään. Eipähän siinä itku auttanut, vaikka kieltämättä tunnelma alkoi kiristyä hetkellisesti, kun mietittiin, ehditäänkö ajoissa seuraavalle keikalle ja mitä nyt tehdään jne... Istuin hiljaa bussissa ajatellen, että viiden naisen yhtyeessä kaivataan välillä kunnon äijiä, kun näitä tilanteita tulee. Onneksi mukana on tekniikan pojat, jotka todennäköisesti hoitavat homman. Ja näin kävikin: kamat uuteen autoon ja tytöt toiseen. "Kengurubussi" jätettiin siis Joensuuhun huoltoon ja tilalle saatiin 2 vuokra-autoa, jotka kylläkin piti palauttaa jo keskiviikkona takaisin Joensuuhun. Melkoista rallia välillä Joensuu-Kuopio. Mutta siitäkin selvittiin.Vielä muutama keikka jäljellä tästä kiertueesta ja sitten takaisin Helsinkiin. Joensuusta lähtiessä olo on aina vähän haikea, sille ei mahda mitään. Onneksi joulu tulee yllättävän pian..:)
Essi
Mahtavaa!Heräsin pitkästä aikaa maanantaiaamuun pirteänä ja reippaana, odottaen tulevan viikon tapahtumia. Koko syksyn ajan juuri maanantaiaamut ovat olleet niitä kaikkein pahimpia. Silloin väsyttää ja ahdistaa kaikki kiire ja tekemättömät asiat. Mutta toisin meni siis tällä kertaa. Heräsin Joensuussa vanhempien luona kaikessa rauhassa n. puoli kymmenen aikaan ja lähdin lenkille. Söin aamupalan ja luin lehden ehkä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Muutenkin Joensuussa oli ihan eri meininki kuin Helsingissä. Ihanan rauhallista ja hiljaista. Jotenkin sitä vaan aina löytää uudelleen omat juurensa, kun palaa kotikaupunkiin takaisin. Hienoa tässä reissussa oli myös Viiden konsertti Joensuun Carelia-salissa. Siellä olen tainnut viimeksi esiintyä pikku tyttönä, joko koulun joulujuhlassa tai sitten jollain sinfoniaorkesterin keikalla viulua vinguttamassa. Nostalgiaa siis;) Nautin kaiken kaikkiaan kotikaupungin keikasta eniten, puhtaasti siitä syystä, että ihmiset on vaan niin ihanan välittömiä ja helposti lähestyttäviä täällä päin Suomea.Pohjois-Karjalasta siirryttiin Savon sydämeen, Kuopioon, heti seuraavana aamuna..tai noh, pieniä vastoinkäymisiä ehdittiin kokea ennen kuin kunnolla startattiin Joensuusta. Meidän keikkabussin jarrut nimittäin olivat jo edellisenä päivänä aloittaneet yskimisen ja lopulta nyt sanoivat itsensä irti. Todettiinkin, ettei kannata yrittää kengurukyydillä lähteä yhtään mihinkään. Eipähän siinä itku auttanut, vaikka kieltämättä tunnelma alkoi kiristyä hetkellisesti, kun mietittiin, ehditäänkö ajoissa seuraavalle keikalle ja mitä nyt tehdään jne... Istuin hiljaa bussissa ajatellen, että viiden naisen yhtyeessä kaivataan välillä kunnon äijiä, kun näitä tilanteita tulee. Onneksi mukana on tekniikan pojat, jotka todennäköisesti hoitavat homman. Ja näin kävikin: kamat uuteen autoon ja tytöt toiseen. "Kengurubussi" jätettiin siis Joensuuhun huoltoon ja tilalle saatiin 2 vuokra-autoa, jotka kylläkin piti palauttaa jo keskiviikkona takaisin Joensuuhun. Melkoista rallia välillä Joensuu-Kuopio. Mutta siitäkin selvittiin.Vielä muutama keikka jäljellä tästä kiertueesta ja sitten takaisin Helsinkiin. Joensuusta lähtiessä olo on aina vähän haikea, sille ei mahda mitään. Onneksi joulu tulee yllättävän pian..:)
Essi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
