Viisi on juuri viettänyt kaksi päivää studion hämärässä kesäiseltä auringolta piilossa. Teemme muutamasta kappaleesta demo-tyyppiset nauhoitteet keikkamyyntiä ajatellen. Tarkoitus olisi syksyllä väsätä niitä vielä lisää ja laittaa joukkoon myös muutama oma sävellys.
Tein todellisen hetken mielijohde -päätöksen lauantaiaamuna ja lähdin pikavierailulle Seinäjoelle. Provinssirock oli kerännyt ystäviä ympäri Suomen erään tuttavaperheeni luo ja sinnehän sitten yllytettynä pölähdin seuralaiseni kanssa yllätykseksi kaikille. Reilun 12 tunnin riemukkaan visiitin jälkeen olin taas junassa matkalla Viiden nauhoituksiin. Pääsin suoraan tunnelmiin sopiviin laulupuuhiin, ärjymään Kissin Lick it up -biisiä. Hauskaa! Kyseinen kappale saavutti niin huiman suosion ja huutomyrskyn Paino-baarin keikallamme, että päätimme heti valita sen ensimmäiseen nauhoitussessioon.
Tänään sitten jatkettiin, Paapukin oli selvinnyt samaisilta festareilta Helsinkiin ja olimme kaikki viisi paikalla yhtä aikaa. Laulamisen lomassa naureskelimme viikonlopun tapahtumia ja suunnittelimme jo seuraavaa iskua Turun Ruissaloon, Virpikin oli päättänyt lähteä rockaamaan. Nauhoitimme myös yhden suomi-iskelmän, eniten aikaa meni kuitenkin Lick it upiin. Kävimme yhdessä, pareittain ja erikseen mylvimässä, kiljumassa ja räyhäämässä mikin edessä -eiköhän se asiallinen rocktunnelma sinne tallentunut.
Suuret iitokset kuuluvat Teemulle Roivaiselle, joka huhki äänityspöydän äärellä aamusta iltaan kanssamme.
Nyt alkaakin parin viikon loma. Huomenna minä jo juon proseccoa ikuisessa kaupungissa Roomassa! Ciao!
Aliina
maanantai 30. kesäkuuta 2008
perjantai 13. kesäkuuta 2008
12.6.08 Painobaari
Viimeinen mökkiaamumme alkoi herätyskellojen pirinällä. Paapulla oli oma torkku-tekniikkansa, minä revin itseni väkivalloin ylös ensimmäisestä pirahduksesta.
Tiskasimme, pakkasimme ja siivoilimme paikkoja. Lisäpuhtia antoi Totelta tullut tekstari, että kutsuvieraslista oli pitkä ja vaikuttava. Koska illan ohjelmistossa oli muutama ihan uusi biisi ja jännitimme vähän ulkoaosaamista, olimme päättäneet tehdä kokonaisen läpimenon. Lauloimme siis biisit vielä kerran läpi ja aloimme tehdä lähtöä. Saima oli mennyt mökille etukäteen, joten yhden ihmisen extrakamojen mahduttaminen autoon oli melkoinen projekti!
Automatka oli aivan ihana! Ihmettelimme myös, että miten on mahdollista, että treenasimme neljä päivää aamusta iltaan, kun meidän piti viettää laatuaikaa yhdessä. No, ensi kesänä sitten...
Helsinkiin päästyämme jokainen kävi pikaisesti kotona, josta juoksujalkaa soundcheckiin. Oli kivaa nähdä Terttu, oma daddymme; homma toimi taas kuin leikiten.
Keikan lähestyessä vatsassa alkoi kipristellä. Se oli outoa, koska edellisvuosi oli täynnä keikkoja, joissa olimme päässeet hiomaan yhteispeliämme ja esiintymistämme. Ehkä jännitin yleisön reaktioita uuteen räväkämpään ohjelmistoomme, koreografioihin - ja tietysti niitä kutsuvieraita, joilla olisi merkitystä meidän tuleviin projekteihin! Paikka alkoi täyttyä jo tuntia ennen ja Terttu kävi välillä kertomassa meille väliaikatietoja. Vähän ennen seitsemää kuulimme, että ihmisiä ei enää otettaisi sisään ja osa jäi ulkopuolelle. Vähän harmittelimme heidän puolesta, mutta olimme täydestä paikasta myös todella iloisia.
Keikka oli mielettömän hauska! Oli ihanaa olla lavalla ihmisten kanssa, joiden seurassa oli juuri viettänyt 4 hauskaa päivää. Yleisö oli jotenkin aivan mahtava ja reagoi toivomallamme tavalla uuteen materiaaliin. Lick it up koreografioineen ja Sabrinan "Boys boys boys" upposivat kuin veitsi voihin ja olin siitä tosi iloinen. "Näiden silmien taakse" meni kunnialla läpi ja siitä tuli historiamme vähiten treenattu biisi ennen keikkaa. Vedimme kaksi encorea ja vetäydyimme hihkuen takahuoneeseen. Viisi minuuttia myöhemmin Terttu tuli ja kertoi, että "ne huutaa vieläkin...". Emme aikoneet enää laulaa, mutta kävimme vielä kerran kumartamassa huutomyrskyssä. Tämä keikka jää varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleeni; takana oli kiireinen, mutta sitäkin hienompi vuosi ja tästä oli hyvä aloittaa ensimmäinen osa Viisi-lomastamme.
Kuvia Painobaarin keikalta
Virpi
Tiskasimme, pakkasimme ja siivoilimme paikkoja. Lisäpuhtia antoi Totelta tullut tekstari, että kutsuvieraslista oli pitkä ja vaikuttava. Koska illan ohjelmistossa oli muutama ihan uusi biisi ja jännitimme vähän ulkoaosaamista, olimme päättäneet tehdä kokonaisen läpimenon. Lauloimme siis biisit vielä kerran läpi ja aloimme tehdä lähtöä. Saima oli mennyt mökille etukäteen, joten yhden ihmisen extrakamojen mahduttaminen autoon oli melkoinen projekti!
Automatka oli aivan ihana! Ihmettelimme myös, että miten on mahdollista, että treenasimme neljä päivää aamusta iltaan, kun meidän piti viettää laatuaikaa yhdessä. No, ensi kesänä sitten...
Helsinkiin päästyämme jokainen kävi pikaisesti kotona, josta juoksujalkaa soundcheckiin. Oli kivaa nähdä Terttu, oma daddymme; homma toimi taas kuin leikiten.
Keikan lähestyessä vatsassa alkoi kipristellä. Se oli outoa, koska edellisvuosi oli täynnä keikkoja, joissa olimme päässeet hiomaan yhteispeliämme ja esiintymistämme. Ehkä jännitin yleisön reaktioita uuteen räväkämpään ohjelmistoomme, koreografioihin - ja tietysti niitä kutsuvieraita, joilla olisi merkitystä meidän tuleviin projekteihin! Paikka alkoi täyttyä jo tuntia ennen ja Terttu kävi välillä kertomassa meille väliaikatietoja. Vähän ennen seitsemää kuulimme, että ihmisiä ei enää otettaisi sisään ja osa jäi ulkopuolelle. Vähän harmittelimme heidän puolesta, mutta olimme täydestä paikasta myös todella iloisia.
Keikka oli mielettömän hauska! Oli ihanaa olla lavalla ihmisten kanssa, joiden seurassa oli juuri viettänyt 4 hauskaa päivää. Yleisö oli jotenkin aivan mahtava ja reagoi toivomallamme tavalla uuteen materiaaliin. Lick it up koreografioineen ja Sabrinan "Boys boys boys" upposivat kuin veitsi voihin ja olin siitä tosi iloinen. "Näiden silmien taakse" meni kunnialla läpi ja siitä tuli historiamme vähiten treenattu biisi ennen keikkaa. Vedimme kaksi encorea ja vetäydyimme hihkuen takahuoneeseen. Viisi minuuttia myöhemmin Terttu tuli ja kertoi, että "ne huutaa vieläkin...". Emme aikoneet enää laulaa, mutta kävimme vielä kerran kumartamassa huutomyrskyssä. Tämä keikka jää varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleeni; takana oli kiireinen, mutta sitäkin hienompi vuosi ja tästä oli hyvä aloittaa ensimmäinen osa Viisi-lomastamme.
Kuvia Painobaarin keikalta
Virpi
Mökkireissu 9.-12.6.08
Kesäkuu alkoi mukavissa tunnelmissa, kun lähdimme viikoksi Saiman mökille Vehmaan kauniisiin maisemiin meren äärelle. Luvassa oli tietysti tiivistä treenausta, mutta myös saunomista, grillailua, yhdessä oleskelua, hauskanpitoa ja rentoa meininkiä. Tuntui, että emme olleet pitkään aikaan tehneet yhdessä mitään yhteistä reissua vapaa-ajallamme, joten odotimme innokkaina tätä mökkireissua ja mahdollisuutta hankkia kesän ensimmäiset rusketusrajat.
Valitettavasti sää ei suosinut meitä tarpeeksi hyvin auringonpalvontaa varten ja sen vuoksi keskityimmekin, yllätys yllätys, treenaamaan lähes aamusta iltaan sisätiloissa… Eli se siitä hauskanpidosta! No, ei mökkeily mennyt kuitenkaan pelkästään laulellessa, vaan ehdimme onneksi myös saunoa ja grillata ja viettää aikaa yhdessä rennommissa tunnelmissa. Ainakin itse sain ladattua taas akkuja tulevia koitoksia varten. Näitä Aliinan 'Viiden virkistysmatkoiksi' nimittämiä tapahtumia pitääkin jatkossa järjestää useammin! Tiivis treeni tuotti myös tulosta ja lähdimmekin hyvillä mielin takaisin Helsinkiin valmistautumaan tulevaan Painobaarin keikkaan…
Kuvia mökkireissulta
Essi
Valitettavasti sää ei suosinut meitä tarpeeksi hyvin auringonpalvontaa varten ja sen vuoksi keskityimmekin, yllätys yllätys, treenaamaan lähes aamusta iltaan sisätiloissa… Eli se siitä hauskanpidosta! No, ei mökkeily mennyt kuitenkaan pelkästään laulellessa, vaan ehdimme onneksi myös saunoa ja grillata ja viettää aikaa yhdessä rennommissa tunnelmissa. Ainakin itse sain ladattua taas akkuja tulevia koitoksia varten. Näitä Aliinan 'Viiden virkistysmatkoiksi' nimittämiä tapahtumia pitääkin jatkossa järjestää useammin! Tiivis treeni tuotti myös tulosta ja lähdimmekin hyvillä mielin takaisin Helsinkiin valmistautumaan tulevaan Painobaarin keikkaan…
Kuvia mökkireissulta
Essi
maanantai 9. kesäkuuta 2008
9.6.08 Vehmaalle
Päätimme jo ennen joulua, että kesällä lähdemme pariksi päiväksi Saiman mökille nauttimaan suvesta ja toisistamme - ilman työtä! No, tämä näytti jäävän haaveeksi, koska päätimme ottaa Painobaarin keikalle muutaman ihan uuden, ja muutaman vielä aika vaiheessa olevan biisin. Sain viime viikolla yhden kesäbiisi-idean ja väänsin sitä koko viikonlopun, jotta saisimme sen leirille laulettavaksi. Saima oli mennyt mökille jo etukäteen ja muut olivat tulossa meidän takapihalle kamojen kanssa. Sain "Näiden silmien taakse"-biisin valmiiksi 5 minuuttia ennen tyttöjen saapumista - meni aika tiukille! Pakkasimme kamat autoon ja iloinen porukkamme lähti kohti Vehmaata. Matkalla kuuntelimme Micken "Tuntematon tie"-albumia, lauloimme mukana ja totesimme, että "kesä alkoi nyt!"
Virpi
Virpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
