26.9.2008
Olemme matkalla Jyväskylään, vieressä näkyy aika väsynyttä porukkaa. Aliina, Essi ja Saima nukkuvat, Terttu tekee jotain läppärillä, Paapu käy mielikuvaharjoituksena konserttia läpi ja minä yritän tehdä sovitusta. Tänään aamulla alkoi Optia-kiertueemme ensimmäinen osa. Tosi siistiä, mutta itse olen aika paniikissa. Syy: sain sarveiskalvooni reiän viikko sitten ja olen siitä asti elänyt puolisokeana ja kipulääkkeiden lamaannuttamana. Meillä oli eilen kenraaliharjoitus ja meikäläinen haahuili muiden talutettavana täysin pihalla kaikesta... Ei mikään ihanteellinen lähtökohta rundille, mutta jotenkin on selvittävä.
Paapu tuossa vieressä sanoi käyvänsä konsertin biiseineen, koreografioineen ja spiikkeineen läpi mielikuvaharjoitteluna, aloittaen ensimmäisestä biisistä, Myrskyluodon Maijasta. Hän on ollut puolisen tuntia hiljaa ja mua nauratti kovasti, kun tämän puolituntisen jälkeen Paapu avaa silmät ja kysyy, ”miten mun Myrskiksen stemma meneekään ekalla sivulla?”. Tehokasta mielikuvaharjoittelua J
Nappasimme valomiehemme Mika Yli-Jyrän Tampereelta mukaan ja porukka oli kasassa. Bussi oli aivan mahtava: meidän naisten takaosa oli eristetty etupenkkiläisistä kunnon metalliritilällä! En sitten tiedä, kenen turvaksi tämä oli... Mika kehuskeli, että auto oli käynyt meitä varten oikein sisäpesussa.
Tarjoilimme heti alkuun ritilän läpi pojille lakritsisikarit rundin kunniaksi.
27.9.2008
Eilinen Paviljongin keikka meni hienosti. Itselläni oli pieniä haasteita puutteellisen näön takia, mutta siitäkin selvittiin. Lavan takana pääsin taas muiden talutettavaksi, kiitos siitä. Täytyy myöntää, että oli aika huimaa päästä esintymään noin suurelle yleisölle, noin suuressa konserttipaikassa. Konsertin jälkeen tuli paljon kyselyjä asuistamme. Kerrottakoon vielä täällä, että ne olivat Kalle Kuuselan käsialaa.
Illalla ajettiin vielä Ouluun, jossa yövyimme. Matkalla napattiin jättihampurilaiset Kallen pizzerista, aivan mahtava paikka. Huomasi Tertun kiertäneen Suomea ahkerasti, hän selvästi tiesi parhaat ruokapaikat. Auto laitettiin parkkiin hotellin viereen ja mentiin nukkumaan.
Aamulla meitä odotti ikävä yllätys: bussiimme oli murtauduttu. Tietysti ensimmäiseksi iski paniikki, että mitä langattomille on tapahtunut ja eikai voro vaan ollut ilkeyksissään vienyt pukupusseja... Onni onnettomuudessa, varkaallamme oli aika valikoiva maku. Hän oli vienyt mukanaan Tertun roudaushanskat (tästä Terttu oli kyllä aika murtunut), rikkinäisen autoradion sekä Egotripin levyn. Onneksi hän koki nämä kolme artikkelia arvokkaammaksi kuin meidän tekniikan... Samalla siinä läksytimme itseämme, että kuinka saatoimme jättää arvokkaimman omaisuutemme (mikit) autoon yöksi – hyi tytöt.
Ajoimme Tornioon, jossa vastassa oli Lappia-salin mahtava henkilökunta! Sieltä tuli roudausapua ja me karkasimme meikkaamaan.
Konsertissa sattui ja tapahtui! Toisen biisin alussa alkoi palohälytys. No, biisi luonnollisesti keskeytyi ja siinä hetken ihmeteltiin. Pirinä vaan jatkui, joten aloitimme jutustelun. Siinä tuli kerrottua monen biisin syntyhistoriat ja jokaisen kotikaupungit. Palomiehet lopulta saapuivat paikalle ja huomaavaisesti – meidän jatkaessa konserttia - mölisivät kovaan ääneen verhojen takana...
Konsertin jälkeen kamat nopeasti autoon, syömään hotellin aularavintolaan ja tietysti ensimmäiset hotellihuonebileet!
29.9.2008
Eilisessä Madetoja-salin konsertissa oli monia ihania hetkiä. Aliina omisti spiikissään Minä sinua rakastan-biisin salissa kauimpaan naimisissa olleelle pariskunnalle (59 vuotta!) ja minä liikutuin laulaessani niin voimakkaasti, että piti hieman tsempata seuraavassa spiikissä. Ääni oikein petti, kun yritin siirtyä Ei koskaan sunnuntaisin-tunnelmaan... Jännää, kuinka se biisi edelleen koskettaa aivan kuin sitä laulaisi ensimmäistä kertaa.
Illalla käytiin Amarillossa syömässä ja saatiin aivan mahtavaa palvelua, kun lahjoitimme saamamme kukat tarjoilijalle. Aliina yritti jakaa omat kukkansa kadulla seuraavaan tapaan ---- ”hei sinä mies! Juuri sinä! Onko sulla tyttöystävää?-----
Aliina ei edes ehtinyt kertoa kyselynsä syytä, kun hän sai tuimaan sävyyn vastauksen ”ON” ja mies pyöräili kovaa eteenpäin. Seuraava kohde oli hieman vähemmän aggressiivisella tuulella ja otti kukat vastaan (hän ei kuulemma ollut menossa illalla tyttöystävänsä luokse, mutta meni sitten kuitenkin, kun oli kukkia vietävänä). Päivän hyvä työ oli tehty.
Nyt matkataankin jo takaisin Helsinkiin! Me lennämme, Mika ajaa kilttinä poikana bussin takaisin. Kiitos Mika! Nyt viikko töitä, silmän parantelua ja ensi viikolla sitten uudestaan tien päälle!
Virpi
Olemme matkalla Jyväskylään, vieressä näkyy aika väsynyttä porukkaa. Aliina, Essi ja Saima nukkuvat, Terttu tekee jotain läppärillä, Paapu käy mielikuvaharjoituksena konserttia läpi ja minä yritän tehdä sovitusta. Tänään aamulla alkoi Optia-kiertueemme ensimmäinen osa. Tosi siistiä, mutta itse olen aika paniikissa. Syy: sain sarveiskalvooni reiän viikko sitten ja olen siitä asti elänyt puolisokeana ja kipulääkkeiden lamaannuttamana. Meillä oli eilen kenraaliharjoitus ja meikäläinen haahuili muiden talutettavana täysin pihalla kaikesta... Ei mikään ihanteellinen lähtökohta rundille, mutta jotenkin on selvittävä.
Paapu tuossa vieressä sanoi käyvänsä konsertin biiseineen, koreografioineen ja spiikkeineen läpi mielikuvaharjoitteluna, aloittaen ensimmäisestä biisistä, Myrskyluodon Maijasta. Hän on ollut puolisen tuntia hiljaa ja mua nauratti kovasti, kun tämän puolituntisen jälkeen Paapu avaa silmät ja kysyy, ”miten mun Myrskiksen stemma meneekään ekalla sivulla?”. Tehokasta mielikuvaharjoittelua J
Nappasimme valomiehemme Mika Yli-Jyrän Tampereelta mukaan ja porukka oli kasassa. Bussi oli aivan mahtava: meidän naisten takaosa oli eristetty etupenkkiläisistä kunnon metalliritilällä! En sitten tiedä, kenen turvaksi tämä oli... Mika kehuskeli, että auto oli käynyt meitä varten oikein sisäpesussa.
Tarjoilimme heti alkuun ritilän läpi pojille lakritsisikarit rundin kunniaksi.
27.9.2008
Eilinen Paviljongin keikka meni hienosti. Itselläni oli pieniä haasteita puutteellisen näön takia, mutta siitäkin selvittiin. Lavan takana pääsin taas muiden talutettavaksi, kiitos siitä. Täytyy myöntää, että oli aika huimaa päästä esintymään noin suurelle yleisölle, noin suuressa konserttipaikassa. Konsertin jälkeen tuli paljon kyselyjä asuistamme. Kerrottakoon vielä täällä, että ne olivat Kalle Kuuselan käsialaa.
Illalla ajettiin vielä Ouluun, jossa yövyimme. Matkalla napattiin jättihampurilaiset Kallen pizzerista, aivan mahtava paikka. Huomasi Tertun kiertäneen Suomea ahkerasti, hän selvästi tiesi parhaat ruokapaikat. Auto laitettiin parkkiin hotellin viereen ja mentiin nukkumaan.
Aamulla meitä odotti ikävä yllätys: bussiimme oli murtauduttu. Tietysti ensimmäiseksi iski paniikki, että mitä langattomille on tapahtunut ja eikai voro vaan ollut ilkeyksissään vienyt pukupusseja... Onni onnettomuudessa, varkaallamme oli aika valikoiva maku. Hän oli vienyt mukanaan Tertun roudaushanskat (tästä Terttu oli kyllä aika murtunut), rikkinäisen autoradion sekä Egotripin levyn. Onneksi hän koki nämä kolme artikkelia arvokkaammaksi kuin meidän tekniikan... Samalla siinä läksytimme itseämme, että kuinka saatoimme jättää arvokkaimman omaisuutemme (mikit) autoon yöksi – hyi tytöt.
Ajoimme Tornioon, jossa vastassa oli Lappia-salin mahtava henkilökunta! Sieltä tuli roudausapua ja me karkasimme meikkaamaan.
Konsertissa sattui ja tapahtui! Toisen biisin alussa alkoi palohälytys. No, biisi luonnollisesti keskeytyi ja siinä hetken ihmeteltiin. Pirinä vaan jatkui, joten aloitimme jutustelun. Siinä tuli kerrottua monen biisin syntyhistoriat ja jokaisen kotikaupungit. Palomiehet lopulta saapuivat paikalle ja huomaavaisesti – meidän jatkaessa konserttia - mölisivät kovaan ääneen verhojen takana...
Konsertin jälkeen kamat nopeasti autoon, syömään hotellin aularavintolaan ja tietysti ensimmäiset hotellihuonebileet!
29.9.2008
Eilisessä Madetoja-salin konsertissa oli monia ihania hetkiä. Aliina omisti spiikissään Minä sinua rakastan-biisin salissa kauimpaan naimisissa olleelle pariskunnalle (59 vuotta!) ja minä liikutuin laulaessani niin voimakkaasti, että piti hieman tsempata seuraavassa spiikissä. Ääni oikein petti, kun yritin siirtyä Ei koskaan sunnuntaisin-tunnelmaan... Jännää, kuinka se biisi edelleen koskettaa aivan kuin sitä laulaisi ensimmäistä kertaa.
Illalla käytiin Amarillossa syömässä ja saatiin aivan mahtavaa palvelua, kun lahjoitimme saamamme kukat tarjoilijalle. Aliina yritti jakaa omat kukkansa kadulla seuraavaan tapaan ---- ”hei sinä mies! Juuri sinä! Onko sulla tyttöystävää?-----
Aliina ei edes ehtinyt kertoa kyselynsä syytä, kun hän sai tuimaan sävyyn vastauksen ”ON” ja mies pyöräili kovaa eteenpäin. Seuraava kohde oli hieman vähemmän aggressiivisella tuulella ja otti kukat vastaan (hän ei kuulemma ollut menossa illalla tyttöystävänsä luokse, mutta meni sitten kuitenkin, kun oli kukkia vietävänä). Päivän hyvä työ oli tehty.
Nyt matkataankin jo takaisin Helsinkiin! Me lennämme, Mika ajaa kilttinä poikana bussin takaisin. Kiitos Mika! Nyt viikko töitä, silmän parantelua ja ensi viikolla sitten uudestaan tien päälle!
Virpi
