En pysty uskomaan, kuinka nopeasti tämä syksy on mennyt...
Vasta oli elokuu, aloiteltiin levybiisien tekoa, pidettiin tuotantopalavereita ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Ja nyt kaikki yhtäkkiä tapahtuu! Eilen oltiin palaveeraamassa kuvaajan ja stylistin kanssa, levynkansikuvat näpsitään jo viikon päästä. Olin järkyttynyt kuullessani, että klo 06 aamulla pitäisi olla meikattavana. Kuinkahan pystyn siihen...?
Yhtyeessämme on kolmenlaisia nukkujia: aamuvirkkuja (Essi & Saima), välimallia oleva Aliina ja kaksi erittäin aamu-unista nukkujaa (minä ja Paapu). Tosin on pakko sanoa, että en silti kykene samaan kuin Paapu; hän voi nukkua ihan mihin asti tahansa ja mikään ei hänen untaan häiritse. Minä taas herään pienimmästäkin kolahduksesta ja muutenkin nykyään aika normaaliin aikaan. Eli ehkä siirrän itseni kuitenkin Aliinan kategoriaan ja Paapu jää yksin omaansa :-)
Noniin, takaisin asiaan.
Kuvaussesssion jälkeisenä päivänä levynteko alkaa ihan "tosissaan". Syksyn kuluessa olemme käyneet nauhoittamassa 2,5 biisiä muutaman päivän putkissa. Nyt sitten menemme muutamaksi viikoksi studioon, joululomat väliin ja tammikuussa jatkuu. Helmikuussa toivon mukaan on valmista. Jännää, mutta NIIN hienoa.
Samassa yhteydessä pitää myös hehkuttaa upeita ihmisiä, joita ympärillämme pyörii! Tuotantotiimin kanssa on ollut erittäin antoisaa työskennellä, samoin levy-yhtiön ihanien ihmisten kanssa. Ihan mukavaa vaihtelua meille, jotka olemme tottuneet tähän asti tekemään jokaisen pikkudetaljin itse.
Jaahas, sitten onkin aika tehdä hieman sävellysläksyjä, harjoitella joulubiisejä - ja tietenkin käydä treeneissä. Olimme hieman järkyttyneitä tajutessamme, että tällä viikolla on viidet treenit, kahdet niistä iltayhdeksään ja yhdet lauantaina. Välissä vähän keikkaa. Mitä on tapahtunut säännöllisille työajoillemme?
Toivotaan kaikki yhdessä lunta etelään, ehkä sitä sitten tulee!
Virpi
maanantai 30. marraskuuta 2009
maanantai 9. marraskuuta 2009
45 yötä jouluun on, laskin aivan itse.
Tässä vaiheessa voidaan siis virallisesti aloittaa Viiden joulutreenikausi. Nyt kun Sellosalin konsertti on saatu pulkkaan, on aika keskittyä perinteisiin ihaniin joululauluihin. Täytyy myöntää, että näistä Viiden joulukonserttikuvioista on ainakin minulle muodostunut tosi tärkeä osa joulun odotusta. Kyllä sitä joululomaakin jo vähän odottelee, kun pääsee heittämään arkihuolet hetkeksi pois mielestään. Ja mikäs sen parempi tapa lopettaa tämäkin kulunut vuosi, kuin laulaa yhdessä neljän ihanan laulusiskon kanssa Pyhän sydämen kappelissa Rauhaa vain rauhaa:) Siitä alkaa mun joulu. Tänä vuonna me tehdään Viiden kanssa kolme joulukonserttia Helsingissä. Muuten loppuvuosi kuluukin studiossa ekaa levyä äänittäessä ja uusia biisejä työstäen. Hurjan kivaa ja opettavaista puuhaa on tähän asti ainakin tuo äänittäminen ollut! Toivotaan vielä, että pysymme terveenä ja laulukuntoisina kaikenmaailman flunssapöpöjen keskellä, niin hyvä tulee! Ja sitten vielä joulukonserttimainospala: Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja hakemaan joulumieltä 13.12. klo 18 Valkoiseen saliin tai 22.12. klo 18 ja klo 21 Pyhän sydämen kappeliin! Ennen sitä voi hakea sopivaa joulufiilistä vaikkapa Viiden myspace-sivuilta www.myspace.com/viisi
Essi
Tässä vaiheessa voidaan siis virallisesti aloittaa Viiden joulutreenikausi. Nyt kun Sellosalin konsertti on saatu pulkkaan, on aika keskittyä perinteisiin ihaniin joululauluihin. Täytyy myöntää, että näistä Viiden joulukonserttikuvioista on ainakin minulle muodostunut tosi tärkeä osa joulun odotusta. Kyllä sitä joululomaakin jo vähän odottelee, kun pääsee heittämään arkihuolet hetkeksi pois mielestään. Ja mikäs sen parempi tapa lopettaa tämäkin kulunut vuosi, kuin laulaa yhdessä neljän ihanan laulusiskon kanssa Pyhän sydämen kappelissa Rauhaa vain rauhaa:) Siitä alkaa mun joulu. Tänä vuonna me tehdään Viiden kanssa kolme joulukonserttia Helsingissä. Muuten loppuvuosi kuluukin studiossa ekaa levyä äänittäessä ja uusia biisejä työstäen. Hurjan kivaa ja opettavaista puuhaa on tähän asti ainakin tuo äänittäminen ollut! Toivotaan vielä, että pysymme terveenä ja laulukuntoisina kaikenmaailman flunssapöpöjen keskellä, niin hyvä tulee! Ja sitten vielä joulukonserttimainospala: Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja hakemaan joulumieltä 13.12. klo 18 Valkoiseen saliin tai 22.12. klo 18 ja klo 21 Pyhän sydämen kappeliin! Ennen sitä voi hakea sopivaa joulufiilistä vaikkapa Viiden myspace-sivuilta www.myspace.com/viisi
Essi
maanantai 12. lokakuuta 2009
Mitä ihmettä, ulkona sataa lunta?!
Hassu yhteensattuma: sain juuri tänään käsistäni yhden tilausjoulusovituksen ja nyt sitten taivaalta tippuukin lumihiutaleita...
Viiden treeniksellä eivät vielä joululaulut raikaa. Valmistaudumme ensi viikkoiseen Sellosalin konserttiin sekä treenaamme levymateriaalia (osittain sama asia).
Edeltävä kuukausi on ollut melkoista haipakkaa! Töitä on tehty aamusta iltaan; palaveria toisen perään, treenejä, studiokäyntejä, lisää treenejä...
Melkein lamaannuttavasta kiireestä huolimatta on silti onneksi ehtinyt tajuta, kuinka hienoa aikaa tämä onkaan. Olemme saaneet ympärillemme aivan mahtavia ja osaavia ihmisiä! Olen kirjoitellut aika paljon uusia biisejä ja mikäs tässä on ollut kirjoitellessa, kun pianon päällä on koko ajan nippu hienoja tekstejä hienoilta tekstintekijöiltä. Olen nauttinut uuden luomisesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Aloitimme myös videopäiväkirjan pidon, ehkä joskus vuosien päästä sieltä löytyy hauskoja hetkiä muisteltavaksi.
Huomenna vedetään taas pikkumekot päälle ja esiinnytään yhteiskeikalla Anna Puun, Emma Salokosken, Vicky Rostin sekä Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön orkesterin kanssa. Tulee varmasti hauska ilta.
Toivottavasti tapaamme Sellosalissa!
P.S. Talvisen ilman kunniaksi voittekin käydä MySpacessa kuuntelemassa keväällä nauhoittamamme kappaleen ”Metsien joulu”
http://myspace.com/viisi
Viiden treeniksellä eivät vielä joululaulut raikaa. Valmistaudumme ensi viikkoiseen Sellosalin konserttiin sekä treenaamme levymateriaalia (osittain sama asia).
Edeltävä kuukausi on ollut melkoista haipakkaa! Töitä on tehty aamusta iltaan; palaveria toisen perään, treenejä, studiokäyntejä, lisää treenejä...
Melkein lamaannuttavasta kiireestä huolimatta on silti onneksi ehtinyt tajuta, kuinka hienoa aikaa tämä onkaan. Olemme saaneet ympärillemme aivan mahtavia ja osaavia ihmisiä! Olen kirjoitellut aika paljon uusia biisejä ja mikäs tässä on ollut kirjoitellessa, kun pianon päällä on koko ajan nippu hienoja tekstejä hienoilta tekstintekijöiltä. Olen nauttinut uuden luomisesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Aloitimme myös videopäiväkirjan pidon, ehkä joskus vuosien päästä sieltä löytyy hauskoja hetkiä muisteltavaksi.
Huomenna vedetään taas pikkumekot päälle ja esiinnytään yhteiskeikalla Anna Puun, Emma Salokosken, Vicky Rostin sekä Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön orkesterin kanssa. Tulee varmasti hauska ilta.
Toivottavasti tapaamme Sellosalissa!
P.S. Talvisen ilman kunniaksi voittekin käydä MySpacessa kuuntelemassa keväällä nauhoittamamme kappaleen ”Metsien joulu”
http://myspace.com/viisi
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Syksy on alkanut!
Moikkis!
Syksy on tullut ja kuten syksyn perinteisiin kuuluu, olemme palaveeranneet tuntitolkulla. Voin luvata, että seuraavan vuoden sisällä saatte kuulla ja nähdä vaikka mitä uutta.
Ollaan me treeneissä vähän laulettukin, mutta siihen itse asiaan päästiin tarttumaan kunnolla vasta tällä viikolla. Keikkailtu ollaan loppukesästä ja alkusyksystä vain yksityisellä sektorilla ja keikoista mieleenpainuvin oli varmasti Virpin isän eläkkelle jäämisjuhla. OP on aina ollut meidän vankkumaton fani ja auttanut meitä valtavasti alkutaipaleelta lähtien. Olikin ihanaa yllättää hänet muutamalla laululla. Kiitos vielä kerran kaikesta ja leppoisia eläkepäiviä OP:lle!
Vapaa-ajan sektorillakin ollaan oltu aika aktiivisia. Me ei päästä toisistamme kovin helposti eroon. Toisaalta ei me kyllä taideta halutakaan! Ehkä hauskin tapaus oli se, kun lähdettiin yksi kaunis elokuinen ilta Virpin kanssa lasilliselle. Päädyttiin Kolmen sepän patsaalle, jonka juurella törmättiin sattumalta Aliinaan. Meni ehkä minuutti, ja Saima käveli paikalle Essi puhelimen toisessa päässä. Siitä seurasi pieni kikatustuokio. Taidettiin päätyä sinä iltana vielä myöhemminkin kaikki samaan ravintolaan. Näiden törmäämisten lisäksi me kyllä ihan hakeudutaankin toistemme seuraan. Esim. tänä kesänä ollaan koettu yhdessä Ruisrockit, Tavastia-illat, Ruotsin matkat ja muuten vain illanistujaiset. Kellä muulla on tällainen työyhteisö?
No mutta, arki on tosiaan alkanut kaikella tavalla. Aliina opettaa päivät yläasteelaisia, Essi muskarilaisia, Saima ja minä kaikenikäisiä siellä täällä ja Virpi opiskelee jo täyttä häkää säveltämisen ohessa. Minä tosin otin parin viikon arjen jälkeen vielä pienen extra-loman ja lähdin helteiseen Italiaan. Imin auringosta kaiken mitä sain ja nyt pitäisi jaksaa taas seuraavaan kesään. Venetsia ja sen kanaalit sekä kauniit talot olivat mykistävän kauniita, Gardajärven vuoristomaisemat olivat henkeäsalpaavat ja Verona oli muuten vaan cool. Ja tällainen pasta-addikti, niin kuin minä, oli tietenkin ihan taivaissa ravintoloiden ruokalistojen edessä. Nyt minäkin sitten olen yksi niistä Italia-faneista.. Mietin jo, pitäiskö lähteä italian kielen kurssille! Alkaakohan se keski-ikä lähestyä.. :)
Nyt pitää unohtaa kuitenkin kaukomaat, sillä me treenataan jo täyttä häkää Sellosalin konserttia varten, joka on siis 22.10. klo 19.00. Nyt äkkiä lippua ostamaan, jos et sellaista jo omista! Hop hop!
Oikein aurinkoisia ja kirpeäntuoksuisia syyspäiviä kaikille!
-Paapu
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Kesälomailua ja keikkaihmetyksiä
Heissulivei!
Kesä on mennyt hurjan nopeasti, mutta on onneksi ehtinyt vähän lomaillakin. Viisi aloitti kesälomansa juhannuksen jälkeen iloisissa tunnelmissa. Viimeiset keikat oli kunnialla laulettu ja oli vihdoinkin aikaa loikoilla rannalla ja ladata akkuja syksyä varten. Tai no, heinäkuun loppua varten..:) Nyt on keikkatohinat taas täysillä päällä ja hyvä niin! Kaikkea jännää ja kivaa on tiedossa Viiden syksyyn ja talveen...en paljasta vielä sen enempää, kaikki aikanaan:)
Kesäkuussa pidimme jo perinteeksi muodostuneen klubikeikan Painobaarissa ja tunnelma oli jälleen kerran katossa sekä meillä että yleisölläkin! Kiitos kaikille paikalla olleille + erityisesti Painobaarin ihanalle ja superystävälliselle henkilökunnalle! Viimeisten keikkojen jälkeen päätettiin lähteä viime kesän tapaan virkistäytymään Saiman mökille Vehmaan kauniisiin maisemiin. Tällä kertaa jätettiin treenamiset väliin ja keskityttiin ihan oikeasti siihen virkistäytymiseen. Jesh!
Mun kesä ei ole ollut pelkkää lomailua, vaan myös armotonta gradun vääntämistä..onneksi päätin myös sallia itselleni reilun viikon mittaisen totaalisen tauon tutkijan roolista, pistää aivot narikkaan ja suunnata kohti Pohjois-Karjalaa, palata takaisin omille juurilleni, iloiseen Itä-Suomeen, lupsakkaan Joensuuhun...:) Kesämökin savusaunaa, halstrattuja ahvenia, äidin ja isän herkkuruokia ja Ilosaarirockin aurinkoista festarimeininkiä ei kyllä voita mikään! Kannatti tehdä siis tämäkin reissu! Ja 'mie sie' taipuu taas paremmin, katsotaan kuinka kauan se kestää..
Loman jälkeen oli juuri sopivasti energiaa palata taas sorvin ääreen. Ekat keikat vedettiin jo viime viikolla ja hyvinhän ne meni...tosin ilman ongelmia ei selvitty kuitenkaan:
ensimmäisen keikkapaikan takahuone oli mennyt lukkoon, eikä ovea saatu auki, kun ei ollut avaimia eikä vahtimestaria lähimaillakaan. Auton avaimet ja kaikki muukin olennainen omaisuus oli tietenkin lukkojen takana. Seuraava keikkapaikka odotti ja kiire alkoi painaa pikku hiljaa päälle...onneksi tämän juhlapaikan herrasmiehet päättivät yhteistuumin avata oven keinolla millä hyvänsä..tässä tapauksessa kivellä, jolla rikottiin ovesta lasi. Kas näin. Tytöt pääsivät jatkamaan matkaansa seuraavalle keikalle;) Kiitos herroille avusta! Kyllä me siinä yritettiin estellä ja toistella, että mietitään nyt vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta ei meitä siinä vaiheessa enää kuunneltu, kun herrat löivät viisaat päänsä yhteen:D
Tästä se sitten taas lähtee. Nautitaan silti kesästä ja auringosta vielä vähän aikaa..
Essi
Kesä on mennyt hurjan nopeasti, mutta on onneksi ehtinyt vähän lomaillakin. Viisi aloitti kesälomansa juhannuksen jälkeen iloisissa tunnelmissa. Viimeiset keikat oli kunnialla laulettu ja oli vihdoinkin aikaa loikoilla rannalla ja ladata akkuja syksyä varten. Tai no, heinäkuun loppua varten..:) Nyt on keikkatohinat taas täysillä päällä ja hyvä niin! Kaikkea jännää ja kivaa on tiedossa Viiden syksyyn ja talveen...en paljasta vielä sen enempää, kaikki aikanaan:)
Kesäkuussa pidimme jo perinteeksi muodostuneen klubikeikan Painobaarissa ja tunnelma oli jälleen kerran katossa sekä meillä että yleisölläkin! Kiitos kaikille paikalla olleille + erityisesti Painobaarin ihanalle ja superystävälliselle henkilökunnalle! Viimeisten keikkojen jälkeen päätettiin lähteä viime kesän tapaan virkistäytymään Saiman mökille Vehmaan kauniisiin maisemiin. Tällä kertaa jätettiin treenamiset väliin ja keskityttiin ihan oikeasti siihen virkistäytymiseen. Jesh!
Mun kesä ei ole ollut pelkkää lomailua, vaan myös armotonta gradun vääntämistä..onneksi päätin myös sallia itselleni reilun viikon mittaisen totaalisen tauon tutkijan roolista, pistää aivot narikkaan ja suunnata kohti Pohjois-Karjalaa, palata takaisin omille juurilleni, iloiseen Itä-Suomeen, lupsakkaan Joensuuhun...:) Kesämökin savusaunaa, halstrattuja ahvenia, äidin ja isän herkkuruokia ja Ilosaarirockin aurinkoista festarimeininkiä ei kyllä voita mikään! Kannatti tehdä siis tämäkin reissu! Ja 'mie sie' taipuu taas paremmin, katsotaan kuinka kauan se kestää..
Loman jälkeen oli juuri sopivasti energiaa palata taas sorvin ääreen. Ekat keikat vedettiin jo viime viikolla ja hyvinhän ne meni...tosin ilman ongelmia ei selvitty kuitenkaan:
ensimmäisen keikkapaikan takahuone oli mennyt lukkoon, eikä ovea saatu auki, kun ei ollut avaimia eikä vahtimestaria lähimaillakaan. Auton avaimet ja kaikki muukin olennainen omaisuus oli tietenkin lukkojen takana. Seuraava keikkapaikka odotti ja kiire alkoi painaa pikku hiljaa päälle...onneksi tämän juhlapaikan herrasmiehet päättivät yhteistuumin avata oven keinolla millä hyvänsä..tässä tapauksessa kivellä, jolla rikottiin ovesta lasi. Kas näin. Tytöt pääsivät jatkamaan matkaansa seuraavalle keikalle;) Kiitos herroille avusta! Kyllä me siinä yritettiin estellä ja toistella, että mietitään nyt vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta ei meitä siinä vaiheessa enää kuunneltu, kun herrat löivät viisaat päänsä yhteen:D
Tästä se sitten taas lähtee. Nautitaan silti kesästä ja auringosta vielä vähän aikaa..
Essi
perjantai 29. toukokuuta 2009
Kohti Kesän kaikuja!
Aurinko paistaa ja elohopea on kivunnut korkealle, vaikka kello on vasta yhdeksän. Perjantain kunniaksi ehdotan aamukahveja ulkona, mutta onneksi jonkun järjen ääni patistaa treenikoppiin – kahvi mukaan ja mikki käteen! Vaikka työn täyteinen kevätkausi alkaakin olla lopuillaan, on jäljellä vielä yhtä ja toista, nyt ensin kaksi omaa konserttia Aino Acktén huvilassa.
Tunnit kuluvat biisejä hinkatessa, mutta valmistakin tulee. Joku huomauttaakin, että ”ollaanpa tänään tehokkaita”. Moinen kannustus valaa energiaa koko ryhmään ja vielä jaksetaan kerran vetää koko homma läpi! Ote alkaa kuitenkin jo herpaantua ja mitä lähemmäksi kolmea kello tulee, sen herkemmässä alkaa olla nauru. Tiedossa on vapaa viikonloppu ja on vielä luvattu hellettäkin! Hyvä mieli tarttuu tekemiseen: ehdotellaan liikkumista lavalla ”mites jos kalastajassa kaikki virvelöidään” tai ”miten ois tällainen ei missään rytmissä kulkeva urpo-tanssi”…
...Kuusi tuntia myöhemmin huoneesta purkautuu väsyneitä, mutta tyytyväisiä naisia. Paljon saatiin aikaan ja viikonloppu on siis ansaittu. Pihalla naurun seasta kuuluu vielä varoitus: ”Ei sitten polteta mitään ihmeellisiä rusketusrajoja, ei sovi ensi viikon mekkoon!”
Saima
Tunnit kuluvat biisejä hinkatessa, mutta valmistakin tulee. Joku huomauttaakin, että ”ollaanpa tänään tehokkaita”. Moinen kannustus valaa energiaa koko ryhmään ja vielä jaksetaan kerran vetää koko homma läpi! Ote alkaa kuitenkin jo herpaantua ja mitä lähemmäksi kolmea kello tulee, sen herkemmässä alkaa olla nauru. Tiedossa on vapaa viikonloppu ja on vielä luvattu hellettäkin! Hyvä mieli tarttuu tekemiseen: ehdotellaan liikkumista lavalla ”mites jos kalastajassa kaikki virvelöidään” tai ”miten ois tällainen ei missään rytmissä kulkeva urpo-tanssi”…
...Kuusi tuntia myöhemmin huoneesta purkautuu väsyneitä, mutta tyytyväisiä naisia. Paljon saatiin aikaan ja viikonloppu on siis ansaittu. Pihalla naurun seasta kuuluu vielä varoitus: ”Ei sitten polteta mitään ihmeellisiä rusketusrajoja, ei sovi ensi viikon mekkoon!”
Saima
maanantai 11. toukokuuta 2009
"Suuntaan taikka toiseen"
...on ollut viime aikojen teema. Kyseessä on siis kappaleen nimi. Olemme viettäneet päiviä edelleen HIP studiolla ja nyt on käsissä jo jotain valmistakin! Viikonloppuna linjat kävivät kuumina, kun sähköpostiin pamahti kolme miksausta. Itse istuin pakettiautossa matkalla Tampereelta Helsinkiin läppäri sylissä, kämmenet vielä kuulokkeiden päällä, ja silmät kiinni kuuntelin, että kaikki oli kunnossa. KYYYYLLÄ, hyvä tuli!
Studiossa istuminen on kyllä mukavaa puuhaa, jos ei ole kiire:
Juodaan kuppi kahvia, lauletaan vähän ääniä, kuunnellaan toisten laulua, syödään Ilun viinirypäleet, luetaan vähän lehteä, lauletaan taas, kuunnellaan taas, syödään Ilun pähkinäsekoitus, torkahdellaan, juodaan kuppi kahvia, taas lauletaan, kuunnellaan, käydään kaupassa ostamassa Ilulle zeroa, kuunnellaan, lauletaan, syödään mikroruokia ja taas lauletaan. Illalla on lupa ehkä juoda yksi kalja. Tai viiniä, jos pitää laulaa matalia ääniä.
Ja sitten jossain vaiheessa kaikki on laulettu ja kuunneltu. Simppeliä!
Ja sitten onkin aikaa muistaa muut tekemättömät hommat...
Joo niistä puheen ollen, alankin puuhaan. Pitää kommentoida paria konserttiohjelmaa, huomenna taas treenataan. Ja hitsiläinen, tarttee opetella yksi biisi perjantaita varten. Sibelius-lukio järjestää nyt 15.5 Senaatintorilla klo 17 megakonsertin. Olen Konttisen Miken kanssa sitä juontamassa ja lopuksi laulammakin. Toivottavasti aurinko paistaa ja yleisöä riittää.
11.5.2009
-Aliina
Studiossa istuminen on kyllä mukavaa puuhaa, jos ei ole kiire:
Juodaan kuppi kahvia, lauletaan vähän ääniä, kuunnellaan toisten laulua, syödään Ilun viinirypäleet, luetaan vähän lehteä, lauletaan taas, kuunnellaan taas, syödään Ilun pähkinäsekoitus, torkahdellaan, juodaan kuppi kahvia, taas lauletaan, kuunnellaan, käydään kaupassa ostamassa Ilulle zeroa, kuunnellaan, lauletaan, syödään mikroruokia ja taas lauletaan. Illalla on lupa ehkä juoda yksi kalja. Tai viiniä, jos pitää laulaa matalia ääniä.
Ja sitten jossain vaiheessa kaikki on laulettu ja kuunneltu. Simppeliä!
Ja sitten onkin aikaa muistaa muut tekemättömät hommat...
Joo niistä puheen ollen, alankin puuhaan. Pitää kommentoida paria konserttiohjelmaa, huomenna taas treenataan. Ja hitsiläinen, tarttee opetella yksi biisi perjantaita varten. Sibelius-lukio järjestää nyt 15.5 Senaatintorilla klo 17 megakonsertin. Olen Konttisen Miken kanssa sitä juontamassa ja lopuksi laulammakin. Toivottavasti aurinko paistaa ja yleisöä riittää.
11.5.2009
-Aliina
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kevät tuli
Nyt voi varmaan virallisesti toivottaa hyvää kevättä, kun pääsiäispyhät ovat ohitse. Itse en ainakaan haluaisi nähdä lunta enää ennen ensi marraskuuta.
On jotenkin sellainen energiaa täynnä oleva olo; aivan kuin olisi aloittamassa puhtaalta pöydältä uutta vuotta tai jotain... Alkuvuosi oli todella kiireistä aikaa, niin Viiden kuin muidenkin töiden osalta. Koko ajan piti olla juoksemassa pää kolmantena jalkana johonkin ja yöunet jäivät luvattoman lyhyiksi. Onneksi piristystä tuli todella hauskoista keikoista ja mahtavasta studiosessiosta Hipstudioilla alan huipun Ilu Herkmanin kanssa. Jatkamme nauhoituksia parin viikon päästä.
Muutama viikko sitten mulla oli oma tulikokeeni; C-tutkintokonsertti pääaineestani eli laulusta. Voisi kuvitella, että vuosien esiintymisen ja laulamisen jälkeen se ei olisi jännittänyt. Mutta se jännitti! Olikin täysin erilaista valmistautua konserttiin solistina, ainoana sellaisena... Viiden kanssa lavalla tuntuu, että vaikka laulaisikin sooloa, ei ole solisti – Viisi on ”se solisti”... Joten kävin aika kierroksilla. Onneksi nämä ihanat tyttöset olivat laulamassa taustoja ja omalta osaltaan helpottivat mun oloa lavan etupuolella. Lisäksi mulla oli aivan upea bändi ja oli hauskaa päästä vetämään keikka heidän kanssaan. Tutkinto meni hienosti, joten sen jälkeen sain huokaista helpotuksesta.
Nyt onkin sitten vuorossa sovitustöitä kesälomaan asti... Ensimmäisenä pöydällä on Viiden tilaama käännösteksti yhdeltä erittäin upealta suomalaiselta sanoittajalta. En kerro vielä enempää kuin että sanat ovat aivan mahtavat ja olen ihan innoissani... Jossakin välissä pitäisi lisäksi ehtiä tehdä pari muuta työn alla olevaa sovitusta sekä sovituskurssini lopputyöt; biisit bigbandille ja sinfoniaorkesterille.... Eli tiedossa ei vapaa-ajan ongelmia.
Nauttikaapas keväästä ja auringosta!
Virpi
On jotenkin sellainen energiaa täynnä oleva olo; aivan kuin olisi aloittamassa puhtaalta pöydältä uutta vuotta tai jotain... Alkuvuosi oli todella kiireistä aikaa, niin Viiden kuin muidenkin töiden osalta. Koko ajan piti olla juoksemassa pää kolmantena jalkana johonkin ja yöunet jäivät luvattoman lyhyiksi. Onneksi piristystä tuli todella hauskoista keikoista ja mahtavasta studiosessiosta Hipstudioilla alan huipun Ilu Herkmanin kanssa. Jatkamme nauhoituksia parin viikon päästä.
Muutama viikko sitten mulla oli oma tulikokeeni; C-tutkintokonsertti pääaineestani eli laulusta. Voisi kuvitella, että vuosien esiintymisen ja laulamisen jälkeen se ei olisi jännittänyt. Mutta se jännitti! Olikin täysin erilaista valmistautua konserttiin solistina, ainoana sellaisena... Viiden kanssa lavalla tuntuu, että vaikka laulaisikin sooloa, ei ole solisti – Viisi on ”se solisti”... Joten kävin aika kierroksilla. Onneksi nämä ihanat tyttöset olivat laulamassa taustoja ja omalta osaltaan helpottivat mun oloa lavan etupuolella. Lisäksi mulla oli aivan upea bändi ja oli hauskaa päästä vetämään keikka heidän kanssaan. Tutkinto meni hienosti, joten sen jälkeen sain huokaista helpotuksesta.
Nyt onkin sitten vuorossa sovitustöitä kesälomaan asti... Ensimmäisenä pöydällä on Viiden tilaama käännösteksti yhdeltä erittäin upealta suomalaiselta sanoittajalta. En kerro vielä enempää kuin että sanat ovat aivan mahtavat ja olen ihan innoissani... Jossakin välissä pitäisi lisäksi ehtiä tehdä pari muuta työn alla olevaa sovitusta sekä sovituskurssini lopputyöt; biisit bigbandille ja sinfoniaorkesterille.... Eli tiedossa ei vapaa-ajan ongelmia.
Nauttikaapas keväästä ja auringosta!
Virpi
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Kuvia
Olen viime viikolla haalinut ja järjestellyt vanhoja kuviani. Sain käsiini myös muutamia Optia-kuvia äänimieheltämme Tertulta, ja yksi niistä oli pakko tuoda tänne näytille.
Kuvassa voi meidän lisäksemme ihailla sekä valomies Mika Yli-Jyrän että esiintymisasumme suunnitelleen Kalle Kuuselan kädenjälkeä (klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana).
Virpi
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Kompastelua lavalla...
Vuosi alkoi todella rauhallisissa merkeissä. Onnistuin saamaan erikoisen sitkeän taudin heti joulunpyhinä ja se piti minut sänkypotilaana koko loman. Tuli katsottua paljon telkkaria, mm. kaikki 6 Star Warsia ja ties mitä muuta...
Mutta sitten kun arki lopulta alkoi niin se alkoikin ryminällä! Paljonkaan ei ehditty kuulumisia vaihtaa, kun piti jo aloittaa harjoittelu ja asioiden järjestely.
Viime torstaina vedettiin kaksi keikkaa, joista jälkimmäinen oli yrityskonsertti Finlandia-talolla. Silloinpa sattuikin Viiden historian ensimmäinen lavaonnettomuus, jolle onneksi naurettiin kippurassa jo heti konsertin jälkeen... Meillä oli Diamonds are forever-biisissä sermit käytössä ja edellisen biisin loputtua Saima, Paapu ja Essi lähtivät pimeydessä kävelemään sermien taakse. Ensin kuului kolahdus, sitten tömähdys ja sitten sipsutusta... Me Aliinan kanssa edessä emme luonnollisestikaan käyneet kuikuilemaan taakse, oletimme kaiken olevan kunnossa kun mitään ei enää kuulunut. Kappale vedettiin normaalisti läpi, ja seuraavassa kappaleessa minä menin yleisön joukkoon. Nähdessäni lavan yleisön suunnalta huomasin, että sermien toinen puoli oli valahtanut alaspäin. Tultuani takaisin lavalle Paapu yritti viestittää jotakin, mutta itse huomasin vasta konsertin jälkeen, että Paapun sääri oli verestä punainen. Hän oli kompastunut sermin jalustaan ja sepä olikin sitten aika terävä. Ei onneksi käynyt pahemmin ja kuulemma loppukonsertin aikana jalkaan ei edes sattunut erityisen paljon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuota insidenttiä lukuun ottamatta oli oikein hauskaa lavalla ja päivä avasi Viiden vuoden 2009 oikein erinomaisella tavalla!
Virpi
Mutta sitten kun arki lopulta alkoi niin se alkoikin ryminällä! Paljonkaan ei ehditty kuulumisia vaihtaa, kun piti jo aloittaa harjoittelu ja asioiden järjestely.
Viime torstaina vedettiin kaksi keikkaa, joista jälkimmäinen oli yrityskonsertti Finlandia-talolla. Silloinpa sattuikin Viiden historian ensimmäinen lavaonnettomuus, jolle onneksi naurettiin kippurassa jo heti konsertin jälkeen... Meillä oli Diamonds are forever-biisissä sermit käytössä ja edellisen biisin loputtua Saima, Paapu ja Essi lähtivät pimeydessä kävelemään sermien taakse. Ensin kuului kolahdus, sitten tömähdys ja sitten sipsutusta... Me Aliinan kanssa edessä emme luonnollisestikaan käyneet kuikuilemaan taakse, oletimme kaiken olevan kunnossa kun mitään ei enää kuulunut. Kappale vedettiin normaalisti läpi, ja seuraavassa kappaleessa minä menin yleisön joukkoon. Nähdessäni lavan yleisön suunnalta huomasin, että sermien toinen puoli oli valahtanut alaspäin. Tultuani takaisin lavalle Paapu yritti viestittää jotakin, mutta itse huomasin vasta konsertin jälkeen, että Paapun sääri oli verestä punainen. Hän oli kompastunut sermin jalustaan ja sepä olikin sitten aika terävä. Ei onneksi käynyt pahemmin ja kuulemma loppukonsertin aikana jalkaan ei edes sattunut erityisen paljon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuota insidenttiä lukuun ottamatta oli oikein hauskaa lavalla ja päivä avasi Viiden vuoden 2009 oikein erinomaisella tavalla!
Virpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
